Lukion alotin 2009, eikä siitä oo ees kauaa kun istuttiin ekaa kertaa 253:sessa mahtavan ryhmänohjaajan, Jannen, hoivissa. Meidän 09A koostu just niistä ihmisistä, joiden kanssa oli mukavaa joten mikään ei ois voinu olla paremmin! :) hoidin luottamusoppilaan virkaa innokkaasti kaikki kolme vuotta, laskeskelin pitkää matikkaa viimeseen kertauskurssiin asti ja kerkesin vielä harrastaa siinä sivussa. Parasta lukioaikana oli oppia ettei aina tarvi hikaroida ja tsempata vaan voi nauttia elämästä ja tehä sitä mistä pitää, sillä ei nääkään ajat loputtomiin kestä.

Joka vuosi koululla on gaalajuhla, jossa pukeudutaan iltapukuihin, katellaan ohjelmaa ja tanssitaan vähän. Kolmantena vuonna kun lukion vanhimmat (eli me abit) saa tuoda oman avecin mukanaan, sain mäkin suostuteltua omani kaveriksi :) me ysikolmoset oltiin lisäksi ekoja, jotka pääsi tanssimaan vanhoja Kauhavan lukiossa. Tanssien opettelu oli välillä hermoja raastavaa, etenkin vanhojenpäivänä jännitys oli huipussaan. Salissa oli kuuma ja sain jatkuvasti nostella mun mekkoa, mutta kyllä tostakin päivästä on vaan hyviä muistoja! Hienojen juhlien jälkeen oli illalla aina tottakai myös ne jatkot…

Samana vuonna järjestettiin koululla yrittäjyyskursseja, joihin innosta hihkuen osallistuin. Pääsin johtoryhmään organisoimaan, ottamaan yhteyttä erilaisiin yrityksiin ja toimimaan markkinointipäällikkönä. Päämääränä meillä oli järjestää hyvinvoinnin ja vapaa-ajan messut, jotka onnistui kyllä yli odotuksien. “Palkintona” projektista matkattiin Kreikkaan ja vietettiinkin rentouttava loma Ateenassa ja Loutrakissa. Kauppatieteitä lukemaan havittelevalle messujen järjestäminen oli aivan mieletöntä! Itseasiassa tän tempauksen jälkeen mulle vahvistuikin oma kiinnostus kaupalliseen alaan, pitäkäähän siis peukkuja pääsykokeiden aikaan ;)

Lukion aikana harrastin ja harrastan edelleen valokuvausta, ratsastusta ja huilunsoittoa, toisia vähän aktiivisemmin kuin toisia. Valokuvauskursseilla en oo ollu ja sitä vähän ihmeteltiin: en vaan yksinkertasesti ois tykänny käyttää perjantai-iltapäiviä ohjatuilla kuvaustunneilla, itekseen harrastelu oli enemmän mun mieleen. Tottakai taitoa ois varmasti kertyny laajemmin, mutta ei kyllä jälkeenpäin oma päätös kaduta.

Ratsastuksen puolesta hyppäsin välillä valmennuksissa suoraa koulusta, kuskasin vaan kamppeita lokerossa ja valmentaja otti mut kyytiin kun koulu oli päättyny. Hyvän valmentajan hoivissa oon kyllä päässy olemaan jo pikkukakarasta asti, kun sama henkilö piti iltapäiväkerhoa. Nyt valmennukset on vähän vähentyny mutta oon onnellisimmassa tilanteessa harrastuksen kannalta, kun saan käydä hoitamassa ja ratsastamassa Rockya. Suuremmilta vahingoilta oon hyvin päässy välttymään ja pitää toivoa et niin ois jatkossakin.

Huiluharrastus on jääny mulla lähes kokonaan pois viime keväänä, kun suoritin soittopuolelta opistoasteen tutkinnon. Harmittaa vähän, että siitä lähtien huilu on lähes maannu tuolla korissa ja oon käyny enää teoriatunneilla istumassa. Uskon et tän yo-puurtamisen jälkeen vois tulla taas jotain mielenkiintoa soittamiseenkin, pitää mun ainakin testata onko taito vielä tallella! Kursseja on musiikkiopistosta ja muista vapaa-ajan jutuista ropissu, eikä lukion suorittaminen ainakaan niistä jää kii.
Kaveriporukat on vaihtunu ja uusia ihania tuttavuuksia, niin kavereita kuin se oma kulta, on löytyny vähän yllättävistäkin paikoista. Tulevaisuudensuunnitelmat riippuu vielä melkosesti jatko-opiskelupaikasta, joka toivottavasti ois se Vaasan kauppatieteellinen. Lukion aikana rakennettu pohja on onneks antanu eväät vähän kaikenlaiseen tekemiseen ja oma minäkin on pikkuhiljaa löytyny. Ei tässä oikein voi kun yrittää parastaan ja toivoa onnistuvansa!

Kategoria(t): Uncategorized